Moikka taas!
Ajattelin ihan vaan ajan kuluksi tehdä tälläsen "valokuvauspostauksen" teille.
Ollaan nyt siis kesällä oltu mun kaverin Annan kanssa pari kertaa kuvailemassa Naantalissa.
Naantali, Lammasluoto 5.8.2016
Naantali, Kultaranta 17.8.2016
Tässä nyt näitä kuvia ja tosiaan tuo blondi on minun hyvä ystäväni Anna Viljanen.
Toivottavasti pidätte näistä kuvista! :)
Nolottaa tulla kirjoittamaan. Varmaan kuukausi ollut taukoa. Lupaan liikaa. Asioita joita en pysty pitämään syystä tai toisesta.
Pyydän anteeksi teiltä, etten ole saanut itseäni niskasta kiinni kirjoittaakseni teille niitä postauksia mitä lupasin esimerkiksi Milanosta.
Mun "hiljaiselolle" on kyllä selitys.
Mulla on elämässä tällä hetkellä uskomattoman vaikeita ja kipeitä asioita menossa.
Asioita, jotka pistää kipuna sydämessä. Painaa hartioilla. Mustaa mielen. Raskauttaa askelia. Pakottaa hymyn kasvoille, jonka kuuluisi tulla itsestään.
Asioita, jotka saa itkun silmään. Puristaa sielua ja hiertää aivolohkossa.
Mua ei kiinnosta mitä ihmiset ajattelee tän kirjoituksen jälkeen. Ei oikeasti riitä energiaa välittämiseen. Kaikki tuntuu vaikealta ja synkältä.
Jostain niitä valoisia ja positiivisia ajatuksia ajatuksia on kuitenkin pakko repiä tai hajoaa sirpaleiksi. Lause joka onneksi käy päivittäin mielessä on että asiat voisi olla huonommin. Sillä pitää itsensä kasassa.
Nää ajatukset oli vaan pakko tulla kirjoittamaan tänne. Oon aina ollut parempi ilmaisemaan itseäni ja tunteitani kirjoittamalla kuin puhumalla. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia, mutta at least mä ilmaisen tunteeni.
Mun mielestä on tosi tärkeää, että ihminen pystyy myöntämään omat heikkoutensa ja pelkonsa.
Joku saattaa ajatella, että tälläisiä asioita ei ehkä kannata tai kuulu kirjoittaa nettiin.
Mä olen jo kauan miettinyt, että heti kun saan voimia kasaan kirjoittaakseni taas tänne, niin kirjoitan siitä mikä oikeasti mättää.
Haluan kirjoittaa tänne asioista jotka on mulle jotenkin merkittäviä.
Ja tästä lähtien aion kirjoittaa tänne vaan silloin kun on jotain oikeaa asiaa. Ei mitään jonninjoutavaa "ostin tänään kalsarit" löpinää. Vaan oikeasti nyt musta tää tuntuu tärkeältä, että mä kirjoitan mun fiiliksiä tänne.
Jos nyt joku mun sukulainen/kaveri lukee tätä postausta, en halua tällä mitään erityishuomiota. Kirjoitin tän ihan vaan että saan päätä selkeytettyä.
Mutta joo. Nyt ei löydy sanoja teille enempää.
Kiitos teille jotka luette tätä blogia vielä. Ja ei hätää, en mä tästä kokonaan aio mitään tunteiden purkaus blogia tehdä! :D Mutta jos tulee olo että pakko kirjoittaa tällästä, niin sen mä myös teen.
Nyt hyvää yötä teille ihanille lukijoille!
+
