Sain tänään Turun etsivästä nuorisotyöstä viimein työntekijän kiinni, mutta asioihin ei vielä tullut selkeyttä. Työntekijä ohjasi mut mun oman kunnan etsivälle, mutta hän ei vielä tänään vastannut soittoihin. Toivottavasti huomenna alkais tapahtua. Ahdistaa kun asiat on niin epäselkeitä vielä.
Voisin ajan kuluksi vähän avata tarkemmin tätä lukion lopettamista kun tuntuu ettei ihmiset nyt ihan ymmärtäneet tätä asiaa.
Kuten kerroin eilen, koulussa oleminen ahdistaa. Niinkuin ihan järkyttävän paljon. Pelkään meteliä ja suurta ihmismäärää ja koulussä niitä ei pääse pakoon. Kerran olin yksin ruokalassa syömässä ja kun kävelin ruokalan läpi viemään astioita pois, kaikki se melu ikäänkuin hyökkäsi mun kimppuun. En enää kuullut mitään ja melu vain voimistui. Se oli ihan kuin jostain elokuvasta tai painajaisesta. Itkua pidätellen suurinpiirtein juoksin viemään astiat ja menin vessaan kyynelehtimään.
Niin monet kerrat olen itkenyt sitä etten ole "normaali". Etten pysty käymään koulua kuten muut ja etten jaksa nousta sängystä. Itken koska mua hävettää olla tällainen. Vihaan sitä että ihan pikkuasiat voi huonona päivänä mennä todella pahasti tunteisiin ja siinä sitä sitten taas ollaan, makaamassa sängynpohjalla kun ahdistus on vienyt voimat. Ja kun ainakaan vielä en ole löytänyt keinoa rauhoitella itseäni tai oppia hallitsemaan mun tunteita, niin se tuntuu helvetiltä. Kun mikään ei onnistu. Enää ei ole voimia edes lähteä tallille tai nähdä kavereita. Ja kun kivatkin asiat tuntuu ihan tuskallisilta, niin miten mun pitäisi enää tässä kohtaa jaksaa opiskella siihen päälle.
Vaikka mulla ei olisi henkisiä ongelmia tässä päällä, en usko että siltikään haluaisin jatkaa lukiossa. En peruskoulun aikana lukenut kokeisiin kuin ehkä 4 kertaa. Miten edes kuvittelin, että pärjäisin lukiossa. Tai olenhan mä ihan hyviä numeroita vieläkin saanut siihen nähden etten lue yhtään, korkeintaan silmäilen vihot läpi. Silti, lukio ei ole mun paikkani.
Hain lukioon vain siksi että mulla olis kolme vuotta aikaa keksiä joku duuni tulevaisuuteen ja ehkä sivistyä siinä samalla. Viimevuonna näihin aikoihin kun oli jo pikkuhiljaa pakko tietää minne aikoo yhteishaussa hakea en löytänyt mitään itseäni kiinnostavaa amislinjaa.
Kuten viime postauksessa kerroin, olin ysi luokalla todella paljon pois koulusta. Näinollen jäivät siis myös tärkeät opon tunnit käymättä, ja luulen etten siksi saanut tarvitsemiani tietoja mahdollisista amislinjoista yhteishakuun.
Mietin sitten äidin kanssa viime keväänä, että hakisin normilukion sijaan ilmaisutaidelinjalle, koska ajateltiin että se ois jotain mukavaa päivien väliin, ettei olisi koko ajan pelkkää puurtamista. Muuten nappiin, mutta kävikin päinvastoin. Illikursseja pitää suorittaa tietty pakollinen määrä ensimmäisenä vuonna ja yleensä kurssit pidentää päiviä. Toisessa jaksossa mulla alkoi eka illikurssi, joka oli valokuvaamista. Jostain syystä en kuitenkaan pystynyt käymään kuin kahdella tunnilla, sillä ahdistus kasvoi kasvamistaan. Luulen, että yksi iso tekijä oli se, että valokuvauskurssin takia päivät venyi neljään asti, eikä se sinänsä mitään, kestäähän tulevaisudessa sitten työpäivätkin vähintään neljään, mutta tuntui ihan hirvittävältä jäädä kouluun niin pitkäksi aikaa. En osaa enkä pysty selittämään miksi se ahdisti, mutta luojan kiitos sain sen kurssin pois.
Nyt tällä hetkellä ajattelen että ihan sama, turha vaiva koittaa selittää teille, kun suuri osa ei varmaan selittämisestä huolimatta ymmärrä mua. Asia nyt vaan on niin, etten tällä hetkellä voi mennä kouluun.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin jäädä vain loppu elämäksi sänkyyn makaamaan (vaikka niitäkin tuntemuksia on usein). Haluan opiskella heti kun pystyn siihen. Tiedän myös sen, että koskaan opiskelu ei tule olemaan mitään helppoa hommaa, mutta en usko että sen kuuluu olla tällaista mitä se nyt on, että käyn koulussa vain itkemässä vessassa ja saan hyvällä tuurilla käytyä yhdellä oppitunnilla viikossa. En viihdy lukiossa ollenkaan.
Toivon, että tää vähän avais ihmisten silmiä nyt mun tilanteesta. Toivon myös, että tästä ois apua ehkä jollekin, joka kokee olevansa samanlaisessa tilanteessa kuin mä. Täällä blogissa "Kirjoittaja"-sivulla on mun yhteystiedot, jos joku haluaa keskustella mun kanssa tai jakaa omia kokemuksia tai mitä vaan. :)
-Tuuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti