Takaisin satulaan

Moikka ihanat lukijani!

Mä olen tänään maannut kipeänä kotona, kamala flunssa ja pää ihan jumissa.
Tapani mukaan siis käytin aikaani tutkien vanhoja kuvia ja sieltä löytyi mun vanhasta, valitettavasti edesmenneestä, hevosesta ja musta kisakuvia ja hassuttelukuvia.
Mulla on aivan uskomaton ikävä Eetua. Siinä oli oikeasti hevonen josta ei voinut olla pitämättä. Lihaksikas, osaava ja mielettömän kiltti jättiläinen. Huh, kyynel silmäkulmassa.

Ratsastus on aina, ihan pienestä saakka ollut mulle todella rakas läheinen elämäntapa. Koko pienen ikäni olen hevosten kanssa touhunnut, mutta Eetun myymisen ja poismenon jälkeen, mun innostus ratsastukseen lopahti lähes kokonaan.
En oikeasti edes aluksi tiedostanut sitä, että Eetun kuolema vaikutti niin paljon mun intoon koko urheilulajia kohtaan. Mullahan oli siis vielä Eetun myymisen jälkeenkin mahdollisuus käydä liikuttamassa kavereiden hevosia ja hoitamassa niitä, mutta jotenkin ei oikeasti yhtään huvittanut lähte tallille.
Nyt kuitenkin, lähes vuosi Eetun myymisen jälkeen, mulla on kamala hinku takaisin hevosten pariin.
Siispä, suuntasin nokkani kohti vanhaa tuttua sivustoa, eli hevostalli.net :iä.
Lähetin nyt siis eräälle ihmiselle viestiä eräästä hevosesta, jota toivon pääseväni ratsastamaan. Toivon vastausta pian!

Muuta kirjoitettavaa ei juuri nyt ole, toivon pian saavani blogiin taas banneria.
Mukavaa iltaa ihanat lukijat!



1 kommentti:

  1. Rakas Tuuli, elämässä hienointa on se, että voi aina uudelleen nousta ja tehdä sitä, mitä haluaa.

    VastaaPoista